Instagramissa seurailevat jo tietääkin missä vietin viimeiset neljä päivää, nyt oon taas kotiutunut ja postausta kehiin! :--D Jos One Direction ei kiinnosta voit lopettaa lukemisen, tää postaus tulee olemaan häpeämätöntä fanityttöilyä.
Kaikki alkoi viime syksynä au pair -aikojen alussa, kun yksi ruotsalainen auppari Maja kysyi kiinnostaisko mua lähteä katsomaan One Directionia seuraavana kesänä. Ajattelin että miksei ja olis varmaan hieno kerran elämässä -kokemus, joten varattiin 150 punnan (luit oikein) vip-liput ja sitten vaan odottamaan ens vuoden kesäkuun ensimmäistä.
Nipsu vähän viivästytti pakkaamista, kattokaa nyt tota naamaa "please don't leave again" :----(
Lopulta oli aika lähteä reissuun (kolmelta yöllä) ja lensin Manchesteriin 30.5. Oslon kautta. Oli jotenkin kotoisaa päästä taas Britteihin ja kuulla ihmisten puhuvan englantia, ja sitten lähtiessä maanantaina olin tosi surullinen kun seuraavaa reissua tuonne ei ole tiedossa. :--D
Yövyttiin Ibis-ketjun hotellissa joka oli ihan tarpeeksi viihtyisä muutamaksi yöksi ja kätevästi ratikkapysäkin lähellä. Perjantaina pyörin vähän kaupungilla ja illalla koitin lukea pääsykokeisiin (tää keikka oli oikeestaan surkeimpaan mahdolliseen aikaan, missasin yo-juhlia ja kotiin palasin pääsykoepäivänä aamuyöllä but whatever *shrugs*) ja lauantaina Majakin saapui Manchesteriin.
Käveltiin vähän kaupungilla, Manchester ei ole mikään kaikkein kaunein kaupunki - vanhoja, hienoja tiilitaloja on paljon mutta niin myös teollisen näköisiä uudempia kerrostaloja. Ratikkamatkalla meidän hotellille oli myös paljon kasvillisuuden valtaamia rakennuksia ja just tosi teollisen näköistä maisemaa. Nähtiin katedraali ja maailmanpyörä, muuten aika meni ostoskeskuksissa tai ruokapaikkaa etsiessä :--D
Illalla katsottiin telkkarista How To Train Your Dragon ja valmistauduttiin keikkapäivää eli sunnuntaita varten, oli ihan hullua että se kahdeksan kuukauden odotus oli jo melkein ohi!
Sunnuntaina sitten herätys oli viideltä ja hotellilta lähdettiin kuuden jälkeen. Käväistiin Tescossa ostamassa aamupalaa ja evästä ja sitten otettiin taksi Etihad Stadiumille. Meillä oli siis Early Bird -liput eli parhaat mahdolliset: seisomapaikka 1./2. rivissä ja sisäänpääsy puoli tuntia ennen muita kentälle lipun ostaneita. Saavuttiin jonoon vähän seitsemän jälkeen ja meidän edellä oli yksi viiden hengen porukka, siinä sitten yritettiin tajuta että tullaan oikeasti olemaan eturivissä!
Päivä meni yllättävän nopeasti muiden jonottavien kanssa jutskaillessa (oltiin tosi eksoottisia kun oltiin Suomesta ja Ruotsista), huono puoli oli että aurinko porotti jonoon koko päivän ja meninkin sitten palamaan. Jossain vaiheessa meille tultiin antamaan lipun hintaan sisältyneet vip-kaulanauhat ja lahjarannekellot. Neljältä iltapäivällä alkoi viimein tapahtua ja meidät kävelytettiin stadionille kiltisti jonossa, juosta ei saanut mutta sitten pikakäveltiin eturiviin ja just siihen kohtaan mihin oltiin haluttukin!!
Istuminen aidan vieressä ei onnistunut kun porukkaa alkoi tulla paikalle lisää, joten tuli sitten seisottua noin 6 h putkeen. Onneksi ei litistytty ja painetta oli paljon vähemmän kuin odotin. Odotellessa screeneillä pyöri eri artistien musavideoita ja That Moment -tuoksun mainos joka sai aina yleisön kirkumaan hah :D
Lämppäri eli 5 Seconds of Summer aloitti seitsemän maissa, mulle ennestään aika tuntematon bändi mutta aika hyvä setti kyllä oli :--) Niiden lopetettua oli noin puolen tunnin tauko, ja introvideon alkaessa koko stadion meni ihan sekaisin. Se hetki kun pojat ilmestyi lavalle Harryn "Straight off the plane to a new hotel" siivittämänä oli täysin epätodellinen, siellä ne nyt ihan oikeasti oli :---D Koko keikka meni kamalan nopeasti ihan ties missä adrenaliinikuohuissa, mutta voin sanoa että oli uskomattoman upea kokemus enkä malta oottaa seuraavaa kiertuetta. :D
Valittiin loistava paikka koska ihan meidän edessä oli toi laatikko jossa oli vesipulloja, pyyhkeitä etc ja pojat tuli jatkuvasti siihen hakemaan niitä!
Harrylla oli jonkinasteinen flunssa ja se jatkuvasti joutu poistumaan lavalta laulujen välissä ja juomaan teetä ja skippaamaan soolojaan, raasu :---(
Harry myös istui tossa suoraan edessä ainakin Little Thingsin ajan ja sitten yhdessä kohtaa kävi niin että sain vilkutuksen ja hymyn, jdhfdhgfhgh se oli menoa se. Samoin Louis huomasi kun lauloin mukana, sitten hymyili ihanaa crinkled eyes -hymyä ja muodosti huulilla sanan "nice" ;----)
Hahhah Liam (ja Zayn) :D
Meidän edessä kulki jatkuvasti noita turvallisuustyyppejä jotka piti silmällä yleisöä siltä varalta että joku tarvitsee apua, ja sieltä nostettiinkin varmaan vartin välein joku pois. :/
Keikan lopetti Best Song Ever, ja kuten kuvasta näkyy, Harryn mielestä oltiin selvästi kovaäänisiä (mitä ne jatkuvasti sanoi keikan aikana, äänekkäin yleisö tähän asti sun muuta...).
Show'n jälkeen oli samalla ihan huippufiilis ja tietysti keikanjälkeinen tyhjyyden tunne, mutta vielä tänäänkin ainoa asia mikä mielessä pyörii on toi sunnuntai-ilta - vähän epäkätevää kun olis pitänyt keskittyä pääsykokeeseen :-----D
Junaselfie maanantailta, matkustamiseen meni taas yhteensä noin 12 tuntia ja kotiin pääsin siis kahdelta tiistaiaamuyöllä. Uskomattoman ihana ja odotukset ylittävä reissu, tekisin sen millon vaan uudestaan.
En tiedä moniko lukijoista osasi tällaista postausta odottaa, mutta toivottavasti jaksoitte lukea vaikkei niin paljoa kiinnostaiskaan! Fun fact, reilu vuosi sitten olin vielä todella välinpitämätön koko 1D-ilmiötä kohtaan ja olisin nauranut päin naamaa jos joku olis tullut sanomaan että maksan puolen vuoden kuluttua 200 euroa noiden keikkalipusta, mutta niin ne asiat muuttuu. :D Nyt kun ei tarvitse enää huolehtia pääsykokeista, aion viettää koko yön katsoen Youtube-videoita tolta illalta. Nighty night! x
---
I traveled back to England, to Manchester to be exact, on the 30th of May for One Direction's concert on June 1st. It felt strangely homey to be in England again and I'm quite sad about the fact that I don't know when can I go there again :-D
I went to the concert with Maja who's from Sweden, we got to know each other last September in the beginning of my au pair time. We had to wait for 8 months for this and then on the day of the concert we queued for 9 hours in the sun, but it was all so worth it. The show was absolutely incredible and exceeded all my expectations and I'd do it all over again right away. We had a brilliant spot in the front row and I was lucky to get a wave and a smile from Harry (I almost passed out) who was sitting right in front of us for some time, and Louis saw me singing along, smiled with cute crinkled eyes and mouthed "nice" (swooooon) <3
Now that I'm free from uni entrance exams I'm just going to spend the night watching Youtube videos of the show. Nighty night! x
Mullakin tuli ihan mieletön innostus tätä postausta lukiessa, vaiken tuolla ollut tai oo edes fani :---D Oli kyllä varmasti hintansa väärti, kun teillä oli noin mielettömän hyvät paikatkin!!
VastaaPoistaHaha ihana kuulla :--D Oli ehdottomasti ja teen tän kaiken uudestaan heti kun voin :DD
PoistaOon nii ylpee susta ku pääsit eturiviin ja 1D-poikien ajatuksiin :3
VastaaPoistaja wow kuinka hyviii kuvii oot saanu :OO
Hihi mäkin oon ylpee itestäni :33 Yllättävän hyvii tuli vaik oliki vaa pokkari! :--D
PoistaJälkijunassa täällä huutelen, mutta tää on näitä postauksia, jotka lukee mielellään useampaankin kertaan! ;D Mutta tosiaan hienoja kuvia oot saanu pojista, tykkään tosi paljon tosta ekasta, kun siinä näkyy hyvin kaikki! Mun mielestä oli tosi vaikeeta saada niistä kunnon yhteiskuvaa, kun juoksentelivat koko ajan ympäriinsä. :'D Ja voi kun Nipsu on söpö tuossa yhdessä kuvassa! Manchesterkin näyttää ainakin näissä kuvissa kivalta paikalta. :D
VastaaPoistaPakko myöntää että eksyn itekin harva se päivä lukemaan tätä postausta, hah :D Joo ne kyllä vähän tapas olla kuka missäkin mutta muutaman laulun aikana onneks pysyivät paikoillaankin! Nipsu kiittää, ja Manchester on ihan oiva kaupunki ainakin parin päivän reissuun :--D
Poista